Poika-karhun tarina

Poika-karhu on esillä Forssan Luonnonhistoriallisessa Museossa.

Kevättalvella 1969 emokarhu synnytti kaksi poikasta talvipesäänsä Inarissa. Talviuni jatkui ja kun pojat joskus heräsivät, oli ruokaa emon nisistä aina ulottuvilla.

Helmikuussa 1969 talvipesä löydettiin ja seurasi tavallinen tarina: Emo ammuttiin kun se vielä puoliunessa työnsi päänsä ulos talvipesästä. Pojat lähtivät ensimmäisen kerran eläissään pesän ulkopuolelle. Toinen hävisi ja luultavasti menehtyi, toinen taas saatiin kiinni juoksemalla. Karhunpentu majoitettiin läheiseen taloon, missä se nimettiin ”Pojaksi”. Keväämmällä Poika myytiin Hiidenkirnun leirintäalueelle matkailijoiden houkuttimeksi. Karhunpoika joutui viettämään kesän ahtaassa häkissä kytkettynä rautaketjuun ja kaulapantaan.

Loppukesällä somerolainen Reino Koivuniemi osti eläimen ja vei sen Somerolle. Siellä se vietti aikaansa tallissa ja välillä pihalla. Toki karhu oli jatkuvasti pidettävä kytkettynä kaulapannassa. Kasvuvaiheessa ollut Poika söi siinä vaiheessa tukevasti: ruisleipiä meni 25 päivässä. Leivät liotettiin maitoon ja veteen, lisäksi joukkoon pantiin hunajaa ja kalarehua. Tällaista ruokaa meni 5 sangollista päivässä. Myöhemmin, kun kasvunopeus hidastui, karhu tyytyi 5—6 ruisleipään päivässä. Vettä se ei juurikaan juonut, vaan juoma-astia tyhjennettiin roiskuttamalla sisältö yltympäriinsä.

Uusi omistaja matkusteli karhunsa kanssa eri puolilla Suomea monenlaisissa tilaisuuksissa. Ohjelmaan sisältyi mm. paininäytös isännän kanssa. Vuonna 1970 Poika esiintyi mm. Forssassa, Humppilassa, Jokioisissa, Somerolla ja Urjalassa.

Kuta suuremmaksi karhu kasvoi, sitä hankalampaa oli sen pito lemmikkinä. Myös talviunen järjestäminen oli erittäin vaikeaa. Samoin eläinsuojelulainsäädäntöä muutettiin niin, ettei luonnonvaraisten eläinten pitoa lemmikkinä enää sallittu.
Poika jouduttiinkin lopettamaan 5.1.1971, jolloin se painoi 120 kg. Poika on siitä saakka kuulunut Forssan Luonnonhistoriallisen Museon perusnäyttelyyn.

Antero Suoranta 2008