Majavan (Castor fiber) uusi tuleminen Lounais-Hämeeseen

Urjalan majavapato. Kuva Tero Saarikko 2007

Historiaa

Majava (Castor fiber L.) tuli Suomeen lehtimetsien mukana jääkauden jälkeen n. 7.000 vuotta sitten. Litorinakauden vesistöistä on löytynyt syöntijälkisiä puukappaleita ja lietekerroksesta kallokin (Nummi 1987). Sitä metsästettiin kivikaudella, ja kauan sen jälkeenkin. 1500-luvulla laji esiintyi vielä koko maassa. 1800-luvun lopulla se hävisi sukupuuttoon. Monien lähteiden mukaan Suomen viimeinen majava ammuttiin Sallan Eniönjoella vuonna 1868.

1930-luvulla majavaa alettiin istuttaa uudelleen Suomeen. Vuosina 1935—1936 istutukseen saatiin Norjasta 17 euroopanmajavaa. Niitä vapautettiin mm. Lammille, Ruovedelle ja Kittilään. Vuonna 1937 Suomeen saatiin lahjoituksena 7 majavaa Yhdysvalloista. Ne olivat kanadanmajavia (C. canadenssis Kuhl.). Näistä kaksi paria istutettiin Sääminkiin, josta ne levittäytyivätkin nopeasti sekä luontaisesti että ihmisen tekemin siirroin (Ermala & al. 1989). Istutetut euroopanmajavat eivät levinneet yhtä tekokkaasti.

Levinneisyyskartta on kanadanmajavan osalta tällä hetkellä hyvin laikukas; kuitenkin se painottuu Itä-Suomeen (Ermala & al. 1989). Euroopanmajavaa on nykyisin Satakunnassa Kokemäenjoen vesistön varrella sekä pienellä alueella Hämeessä (Kurussa) ja Pohjanmaalla. Lounais-Hämeen lähimmät esiintymät ovat olleet Lammin Evolla (kanadanmajavia) ja Punkalaitumella (euroopanmajavia).
Lounais-Hämeestä on Humppilan Järvensuolta löytynyt arkeologisissa kaivauksissa majavan luita (Pohjakallio 2005).

Maisteri Antti Koli löysi kesällä 2005 Someron Arimajärvestä vanhan puunkappaleen, jossa on majavan syöntijälkiä. Puukappaleen ikää ei ole kuitenkaan toistaiseksi määritetty.

Uusi tuleminen Lounais-Hämeeseen

Vuoden 2006 toukokuussa havaittiin Urjalassa majavan tekemä pato pienehkössä purossa. Majava on sen jälkeen rakentanut muutaman kilometrin säteellä oleviin puroihin uusiakin patoja myös vuoden 2007 aikana.

Koska Urjalan uusi majavaesiintymä on melko lähellä Punkalaitumen Jalasjoen esiintymää, lienee selvää, että kyseessä on euroopanmajava (C. fiber). Majava on siis palannut Lounais-Hämeen eläimistöön lähes parinsadan vuoden jälkeen.

Kirjallisuutta:

Ermala, A., Helminen, M. & Lahti, S. 1989: Majaviemme levinneisyyden ja runsauden vaihteluista sekä tulevaisuuden näkymistä. – Suomen Riista 35, 108—118.

Nummi, P. 1987: Majavalampi. – Otava. Helsinki. 139 s.

Pohjakallio, L. 2005: Uusia kivikautisia löytöjä Humppilan Järvensuolta. – Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen vuosikirja 74, 7—19.

Antero Suoranta