Luontokohteiden suojelu Lounais-Hämeessä

Vaarantuneeksi luokiteltu pikkuapollo elää Lounais-Hämeessä Someron Hantälän notkoissa, Rekijokilaakson Natura - alueella.

Suomen luonnonsuojelun tavoitteena on säilyttää maamme luonnon monimuotoisuus eli luonnonsuojelulla pyritään saavuttamaan ja säilyttämään luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien suotuisa suojelutaso.
Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. Lajien suojelua tarkastellaan omassa artikkelissaan.
Suojelun suunnittelua ja toteutusta ohjaavat monet kansainväliset sopimukset, EU:n ja Suomen oma lainsäädäntö, erilliset suojeluohjelmat ja lajien suojeluun vaikuttavat päätökset.
Luonnon- ja maisemansuojelun ylin ohjaus ja valvonta kuuluvat ympäristöministeriölle. Alueellisen ympäristökeskuksen tehtävänä on edistää ja valvoa luonnon- ja maisemansuojelua alueellaan. Kunnan tulee edistää luonnon- ja maisemansuojelua alueellaan. Luonnonsuojelujärjestöillä on tärkeä rooli luonnonsuojelutyössä, sillä esimerkiksi suurin osa suojeluun tarvittavasta biologisesta tiedosta kertyy vapaaehtoisten luontoharrastajien toimesta.
Tässä artikkelissa esitellään luonnonsuojelun perusteita ja luonnonsuojelun toteutumista Lounais-Hämeessä. Artikkelissa keskitytään arvokkaiden alueiden suojeluun. Lajien ja populaatioiden suojelua tarkastellaan myöhemmin ilmestyvässä artikkelissa.  

2. Kansainväliset sopimukset

2.1. Ramsarin sopimus
Vanhin nykyisin vaikuttava kansainvälinen sopimus on Ramsarin sopimus vuodelta 1975. Se velvoittaa edistämään kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen ja vesilintujen suojelua perustamalla luonnonsuojelualueita. Ramsarin sopimuksen on allekirjoittanut 138 valtiota. Ramsar-alueita on maapallolla yli 100 kappaleitta ja niiden yhteispinta-ala yli 100 miljoonaa hehtaaria eli kolme kertaa Suomen maapinta-ala.
Suomen 49 Ramsar-alueen yhteispinta-ala on 785 780 hehtaaria. Alueet on valittu siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin Suomen erilaisia, vesilinnuston kannalta merkittäviä soita, lintujärviä, merenlahtia ja saaristoalueita. Kaikki Suomen Ramsar-alueet kuuluvat Natura 2000 –verkostoon. Täten Ramsarin sopimuksen suojelutavoitteet toteutuvat Natura-alueiden suojelutoimien kautta. Ramsar-alueet kuuluvat myös kansallisiin suojeluohjelmiin, kuten soiden-, lintuvesi- ja rantojensuojeluohjelmiin.
Tammelan Torronsuon kansallispuisto (n. 3 000 ha) kuuluu Suomen Ramsar-alueisiin. Torronsuon kansallispuisto 3 093 ha, lintujärvi ja suo. Kanta-Hämeen Vanajaveden lintuvedet kuuluvat myös Ramsar-alueisiin.

2.2. Bernin sopimus eli Euroopan luonnonsuojelusopimus vuodelta 1979
Bernin sopimus säätelee Euroopan luonnonvaraisten eläinten, kasvien ja niiden ympäristöjen suojelua. Se on johtanut Euroopan yhteisön lainsäädäntöön, mm. luonto- ja lintudirektiiveihin, joiden perusteella muodostetaan Natura 2000 -verkosto.

2.3. Bonnin sopimus (v. 1979) on yleissopimus muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemisesta. Alasopimukset suojelevat mm. lepakkoja ja eräitä muuttavia vesilintuja.

2.4. Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus (1992)
Biologista monimuotoisuutta koskeva YK:n yleissopimus (The United Nations Convention on Biological Diversity) ”avattiin allekirjoitettavaksi” YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa (UNCED) Rio de Janeirossa vuonna 1992. Tästä syystä sopimusta kutsutaan paikoin Rion sopimukseksi. Sen osapuolina on 188 maata, joista sen on allekirjoittanut 168 maata (eli hieman alle 90 % maailman valtioista). Suomessa asetus sopimuksen hyväksymisestä astui voimaan lokakuussa 1994. Sopimuksen tavoitteena on
a) maapallon ekosysteemien,
b) eläin- ja kasvilajien sekä niiden sisältämien perintötekijöiden monimuotoisuuden suojelu,
c) luonnonvarojen kestävä käyttö sekä luonnonvarojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukainen jako.
Sopimuksen tavoitteena on sisällyttää biodiversiteetin ylläpito osaksi kaikkea luontoa muokkaavaa toimintaa, kuten maa- ja metsätaloutta, kalastusta, metsästystä, rakentamista, kaavoitusta, matkailua ja asumista. Lisäksi sopimus kiinnittää huomiota tulokaslajien ja geenitekniikalla muunnettujen eliöiden säätelyyn. Yleissopimus on myös eräs tärkeimmistä alkuperäiskansojen oikeuksia koskevista sopimuksista.
YK:n yleiskokous on julistanut toukokuun 22. päivän kansainväliseksi luonnon monimuotoisuuden päiväksi lisätäkseen yleistä tietoutta biodiversiteettiasioista.

2.5. Helsingin sopimus Itämeren merellisen ympäristön suojelusta (1992)
Itämeren valuma-alueen maat hyväksyivät yhteisen Itämeren suojeluohjelman 1992. Ohjelman tavoitteena on palauttaa Itämeren ekologinen tasapaino. Työtä varten perustettiin Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio eli Helsingin komissio (HELCOM). HELCOM on Itämeren valtioiden hallitusten välinen järjestö, jonka työhön osallistuu myös vapaaehtoisia kansalaisjärjestöjä tarkkailijoina.
HELCOM-sopimuksen pohjalta mm. laadittiin Suomessa Itämeren suojeluohjelma, joka hyväksyttiin 2002. Ohjelmassa nimetään yli 30 keinoa, joilla voidaan parantaa Itämeren tilaa ja suojella meriluontoa. Vaikka sopimuksen pääpaino on meriluonnon suojelussa, sopimus velvoittaessaan vähentämään kuormitusta kaikista päästölähteistä vaikuttaa myös Lounais-Hämeen vesistöjen suojeluun.

3. Suojeltavat luontotyypit

Luonnonsuojelulain mukaan seuraaviin luontotyyppeihin kuuluvia luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Luontotyypin ominaispiirteitä ovat tietynlainen kallio- ja maaperä sekä niiden vesi- ja ravinnetalous ja näihin olosuhteisiin luontaisesti sopeutuneet eliölajit ja eliöyhdyskunnat. Luontotyyppien kriteerit on esitetty luonnonsuojeluasetuksessa.

1) Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt. Niissä jaloja lehtipuita kasvaa runkomaisina puina vähintään 20 kappaletta hehtaarilla yhtenä tai useampana lähekkäisenä ryhmänä rajattavissa olevalla yhtenäisellä alueella. Jaloja lehtipuita ovat tammi, metsälehmus, vaahtera, saarni, kynäjalava ja vuorijalava. Runkomaiseksi puuksi katsotaan puu, jonka läpimitta on 1,3 metrin korkeudella yli seitsemän senttimetriä. Runkomaisen tammen läpimitta on kuitenkin sanotulla korkeudella vähintään 20 senttimetriä.

2) Pähkinäpensaslehdot, joissa on vähintään kaksi metriä korkeita tai leveitä pähkinäpensaita vähintään 20 kappaletta hehtaarilla yhtenä tai useampana lähekkäisenä ryhmänä rajattavissa olevalla yhtenäisellä alueella.
3) Tervaleppäkorvet, jotka ovat luhtaisia tai lähteisiä ja joissa valtapuuna on tervaleppä ja aluskasvillisuutena mättäillä on hiirenporrasta, nevaimarretta tai muita suuria saniaisia. Välikköpinnoilla kasvaa luhtakasveja, useimmiten vehkaa ja kurjenmiekkaa.

4) Luonnontilaiset hiekkarannat, jotka ovat riittävän laajoja, jotta niihin on muodostunut sulkeutumatonta hiekkarannan kasvillisuutta ja joilla esiintyy hiekkarannalle tyypillisiä eliölajeja. Maa-aines on hiekkaa tai hietaa eikä rantaa ole rakentamisella taikka täyttämis- tai tasoittamistoimenpiteillä merkittävästi muutettu.

5) Merenrantaniityt; jotka ovat muokkaamattomia, luontaisesti tai perinteisen maankäytön seurauksena avoimia ja matalakasvuisia, lähes puuttomia ja pensaattomia heinä- tai ruohovaltaisia ranta-alueita.

6) Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit; jotka ovat tuulen kuljettaman ja kasaaman hiekka-aineksen muodostamia alueita, jotka metsätaloudellisesti ovat jouto- tai kitumaita.

7) Katajakedot; jotka ovat muokkaamattomia, puoliavoimia ja perinteisen maankäytön muovaamia tuoreita tai kuivia niittyjä. Alueella esiintyy katajaa maisemallisesti merkittävässä määrin ja katajien välissä on kallio- tai niittykasvillisuutta.

8) Lehdesniityt, jotka ovat puoliavoimia ja joilla on vähintään viisi lehdestettyä puuta hehtaarilla sekä niittykasvillisuutta.

9) Avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja enintään viiden puu puuryhmät. Puut ovat järeärunkoisia, iäkkäitä, usein monihaaraisia ja laajalatvuksisia. Männyn, kuusen, koivun ja tammen rungon läpimitta on 1,3 metrin korkeudella vähintään 60 senttimetriä sekä muiden puiden vähintään 40 senttimetriä. Avoimella maisemalla ei tarkoiteta metsätaloudellisia uudistusaloja.

Forssassa, Humppilassa, Jokioisilla ja Ypäjällä ei ole yhtään suojeltua luontotyyppikohdetta.

Luontotyypin, esimerkiksi katajaketojen, suojelutaso on suotuisa, kun sen luontainen levinneisyys ja kokonaisala riittävät turvaamaan luontotyypin säilymisen ja sen ekosysteemin rakenteen ja toimivuuden pitkällä aikavälillä sekä luontotyypille luonteenomaisten eliölajien suojelutaso on suotuisa.

4. Luonnonsuojelualueet

4.1. Valtion mailla olevat luonnonsuojelualueet
Valtion maille perustetut luonnonsuojelualueet muodostavat maamme suojelualueiden verkoston ytimen. Virallisten suojelualueiden lisäksi erämaalailla perustetut Lapin erämaa-alueet sekä ulkoilulailla perustetut valtion retkeilyalueet, kuten Perniön Teijo ja Lammin Evo, lisäävät suojeltujen alueiden verkostoa.
Luonnonsuojelualueen perustamisen yleisenä edellytyksenä on, että:
1) alueella elää tai on uhanalainen, harvinainen tai harvinaistuva eliölaji, eliöyhteisö tai ekosysteemi;
2) alueella on erikoinen tai harvinainen luonnonmuodostuma;
3) alue on erityisen luonnonkaunis;
4) alueella on harvinaistuva perinneluontotyyppi;
5) luontotyypin tai eliölajin suotuisan suojelutason säilyttäminen tai saavuttaminen sitä vaatii; tai
6) alue on muutoin niin edustava, tyypillinen tai arvokas, että sen suojelu voidaan katsoa luonnon monimuotoisuuden tai kauneuden säilyttämisen kannalta tarpeelliseksi. Luonnonsuojelualueen minimikokona pidetään 1 000 hehtaaria.
7) Kansallispuistoalueella on oltava merkitystä yleisenä luonnonnähtävyytenä tai muutoin luonnontuntemuksen lisäämisen tai yleisen luonnonharrastuksen kannalta.
8) Luonnonpuistolla on oltava merkitystä luonnonmukaisen kehityksen turvaamiselle, tieteelliselle tutkimukselle tai opetukselle.

4.1.1. Luonnonpuistot
Suomessa on 19 luonnonpuistoa. Lounais-Hämeessä ei ole luonnonpuistoja. Lähimmät ovat Yläneen Vaskijärven luonnonpuisto ja Karjalohjan Karkalin luonnonpuisto.
Luonnonpuistot säilytetään luonnontilaisina vertailualoina tutkimusta varten, jotta luonnon omaa muutosta voitaisiin seurata. Luonnonpuistot ovat pääosin yleisöltä suljettuja. Niiden suojelumääräykset ovat tiukemmat kuin kansallispuistojen. Tästä syystä luonnonpuistoissa ei saa liikkua ilman kirjallista lupaa, ja lupia myönnetään vain tieteellisiin tarkoituksiin. Joissakin luonnonpuistoissa, kuten Karjalohjan Karkalin luonnonpuistossa ja Utsjoen Kevolla saa kulkea merkityillä poluilla.

4.1.2. Kansallispuistot
Kansallispuistot ovat suuria kaikille avoimia luonnonsuojelualueita. Niiden ensisijaisena tarkoituksena on turvata luonnon monimuotoisuus. Kansallispuistot perustetaan lailla valtion maalle. Ensimmäiset kansallispuistot perustettiin maahamme ennen sotia vuonna 1938.
Kansallispuistoissa on tyypillistä suomalaista luontoa, mutta ne ovat myös kansallisesti ja kansainvälisesti arvokkainta osaa luonnostamme. Niihin kuuluu kansallismaisemia ja muita luonnonnähtävyyksiä.
Kansallispuistoja on maassamme 35. Niiden yhteispinta-ala on yli  8 000 km².
Kansallispuistot palvelevat luonnonsuojelun ehdoilla myös virkistystä. Helppo tapa aloittaa retki kansallispuistoon on tutustua ensin luontokeskukseen, joita on rakennettu muutamien puistojen yhteyteen. Niistä saa hyvät vinkit onnistuneelle retkelle
Kansallispuistossa on luontoa muuttava toiminta kielletty. Näillä alueilla ei saa:
1) rakentaa rakennuksia, rakennelmia tai teitä;
2) ottaa maa-aineksia tai kaivoskivennäisiä eikä vahingoittaa maa- tai kallioperää;
3) ojittaa;
4) ottaa taikka vahingoittaa sieniä, puita, pensaita tai muita kasveja tai niiden osia;
5) pyydystää, tappaa tai hätyyttää luonnonvaraisia selkärankaisia eläimiä tai hävittää niiden pesiä eikä pyydystää tai kerätä selkärangattomia eläimiä; eikä
6) ryhtyä muihinkaan toimiin, jotka vaikuttavat epäedullisesti alueen luonnonoloihin, maisemaan taikka eliölajien säilymiseen.
Lounais-Hämeessä on kaksi kansallispuistoa: Tammelan Torronsuon
ja Liesjärven kansallispuistot. Näistä kansallispuistot esitellään www.lounaisluonto.net  -sivustolla.

4.1.3. Muu luonnonsuojelualue
Muun luonnonsuojelualueen perustamisesta valtion omistamalle alueelle sekä sen tarkoituksesta ja rauhoitussäännöksistä säädetään asetuksella. Metsähallitus voi kuitenkin päättää hallinnassaan olevan, enintään 100 hehtaarin suuruisen alueen perustamisesta luonnonsuojelualueeksi ja sen rauhoitusmääräyksistä.
Puolustusministeriö voi päättää luonnonsuojelualueen perustamisesta hallinnassaan olevalle alueelle ja sen rauhoitusmääräyksistä.
Jokioisten Peiliössuo on tällainen valtion maalle perustettu muu kuin luonnon- tai kansallispuisto.

4.2 Luonnonsuojelu yksityiselle kuuluvalla alueella

Maanomistajan hakemuksesta tai suostumuksesta alueellinen ympäristökeskus voi perustaa yksityiselle maalle luonnonsuojelualueen. Päätöksessä määrätään alueen suojelusta (esimerkiksi liikkumisen rajoittamisesta) sekä mahdollisesta hoidosta.
Alueellinen ympäristökeskus voi ilman maanomistajan hakemusta tai suostumusta perustaa luonnonsuojelualueeksi myös muun yksityisen alueen, jos alue sisältyy valtioneuvoston hyväksymään luonnonsuojeluohjelmaan. Alueen rauhoitusmääräykset eivät saa rajoittaa maankäyttöä enemmälti kuin aluetta koskevasta suojeluohjelmasta johtuu, ellei maanomistaja ole muuhun suostunut.
Lounais-Hämeessä on monia yksityisellä maalla olevia suojelualueita. Niiden luettelo tulee tälle sivustolle myöhemmin.

4.3 Luonnonmuistomerkit
Puu, puuryhmä, siirtolohkare tai muu niitä vastaava luonnonmuodostuma, jota sen kauneuden, harvinaisuuden, maisemallisen merkityksen, tieteellisen arvon tai muun vastaavan syyn vuoksi on aihetta erityisesti suojella, voidaan määrätä rauhoitetuksi luonnonmuistomerkiksi.
Valtion maalla luonnonmuistomerkin rauhoittamisesta päättää se viranomainen tai laitos, jonka hallinnassa olevalla alueella luonnonmuistomerkki sijaitsee. Viranomaisen tai laitoksen on huolehdittava luonnonmuistomerkin merkitsemisestä selvästi havaittavalla tavalla. Kunta päättää alueen omistajan hakemuksesta tai suostumuksella yksityisen omistamalla maalla olevan luonnonmuistomerkin rauhoittamisesta.

Listan on koonnut Antero Suoranta maaliskuussa 2007.
Lista on rauhoituspäätöksittäin. Samalla päätöksellä (samalla tilalle) on voitu rauhoittaa useita eri kohteita, jopa eri tyyppisiä kohteita (esim. kivi ja koivu).

Lista ei ole aivan ajan tasalla, sillä esimerkiksi erästä kaadettua lehmusta ei ole poistettu listalta, sillä suojelustatus on pidetty edelleen voimassa siinä toivossa, että kannosta tulisi uusi lehmus. Samoin Urjalan osmankäämit ovat olleet kateissa (piisamit söivät) jo 1970-luvun lopulta, mutta päätös on edelleen voimassa.

Lista tarkentuu kesän jälkeen, kun Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistyksen aktiivit kartoittavat kohteiden kuntoa kesän aikana.

Mahdolliset korjaukset ja täydennykset ovat tervetulleita! Niitä ottaa vastaan luonnonsuojeluyhdistyksen toiminnanjohtaja Antero Suoranta, flhm(ät)surffi.net

* Forssa, Kokko, Välimäki RN:o 1:23 maalla oleva vanha kuusi.
* Forssa, Linikkala. Kaupungin maalla olevat (Yli-Heikka 2:190) kolme vanhaa ja suurta kuusta.
* Forssa, Kokko. Koivisto RN:o 1:20 maalla olevat pähkinäpensas ja vanha niinipuu.
* Forssa ,Raitoo. Niittymäki RN:o 7:2 maalla olevat niinipuuryhmä ja suuri kuusi.
* Forssa, Matku. Kallio RN:o 2:62 maalla oleva siirtolohkare.
* Forssa, Matku. Mäkelä RN:o 2:3 maalla olevat vanha kuusi ja niinipuuryhmä.
* Forssa, Raitoo. Peltomäki RN:o 7:3 maalla oleva kuusi.
* Forssa Raitoo. Niittymäki RN:o 7:2 maalla oleva kataja.
* Forssa, Raitoo. Peltomäki RN:o 7:3 maalla oleva kultakuusi.
* Forssa, Raitoo. Niittymäki RN:o 7:6 maalla oleva siirtolohkare mäyränluolineen .
* Forssa, Matku. Kulmala RN:o 2:144 maalla oleva kataja.
* Jokioinen, Latovainio. Myllymäki RN:o 5:22 maalla oleva mukuramänty.
* Jokioinen, Pellilä. Mikkola RN:o 1:436 maalla oleva kalliohalkeama puroineen (n 2 aaria).
* Jokioinen, Tammela, Somero. Satuli RN:o 1:55, Harmaa RN:o 6:4 ja Rajamaa RN:o 1:36 tilojen rajakivenä oleva siirtolohkare, "Satulinkivi" eli vahonkivi
* Jokioinen. Tielaitoksen maalla oleva kultakuusi vt. 2:n varrella.
* Jokioinen, Jänhijoki. Päivölä RN:O 1:277 maalla oleva vanha mänty.
* Jokioinen, Rehtijärvi. Raja-Heikkilä RN:o 1:113 maalla oleva puumainen kataja.
* Humppila, Huhti. Mikkola RN:o 1:205 maalla oleva siirtolohkareryhmä.
* Humppila, Koivisto. Rappukivi RN:o 3:77 maalla olevat kaksi siirtolohkaretta.
* Humppila, Huhti. Leppälä RN:o 3:4 maalla oleva sypressimäinen kataja.
* Humppila, Humppila. Mikkola RN:o 3:58 maalla oleva kuusi juuristoineen.
* Humppila, Humppila. Osala RN:o 4:22 maalla olevat vanha mänty ja lehmus.
* Humppila, Murto. Kankare RN:o 1:25 maalla oleva vanha mänty.
* Humppila, Murto. Männikkö RN:o 2:5 maalla oleva purppurakuusi.
* Humppila, Venäjä. Hiukkaharju RN:o 1:168 maalla oleva pilarikataja.
* Somero, Salkola. Metsä-Taustan RN:o 1:37 maalla oleva pähkinäpensas.
* Somero, Härjänoja. Uusi-Kauppi RN:o 7:4 maalla oleva saarni.
* Somero, Mäyrämäki. Metsä-Mäyrämäen RN:o 1:22 tilan maalla oleva saarniryhmä.
* Somero, Keltiäinen. Seppälä RN:o 3:6 maalla olevat suuri koivu ja puumainen kataja.
* Somero, Mäyrämäki. Mäyrämäki RN:o 1:13 maalla olevat kaksi vuorijalavaa.
* Somero, Suojoki. Keskitalo RN:o 1:34 maalla oleva suuri riippakoivu.
* Somero, Salkola. Honkola RN:o 6:3 maalla oleva mänty.
* Somero, Pitkäjärvi. Kuusisto RN:o 1:15 maalla oleva pylväsmäinen kuusi.
* Somero, Lahti. Lahti RN:o 1:126 maalla olevat kuusi ja koivu.
* Somero, Pitkäjärvi. Alhainen RN:o 13:2 maalla oleva harjuhauta.
* Somero, Ollila. Mikkola RN:o 3:21 maalla oleva lehmus.
* Somero, Pitkäjärvi. Nummela RN:o 12:22 maalla olevat kolme vanhaa katajaa.
* Somero, Pitkäjärvi. Kataja RN:O 12:21 maalla oleva kataja.
* Somero, Pyöli. Lehtimäki RN:o 3:52 maalla oleva tuulenpesämänty.
* Somero, Oinasjärvi. Lavianmäki RN:o 4:48 maalla oluva 6-haarainen kuusi.
* Somero, Ollila. Puntinkivi RN:o 1:31 maalla oleva pähkinäpensasryhmä.
* Somero, Ollila. Punsa RN:o 3:16 maalla oleva tuulenpesäkuusi.
* Somero, Suojoki. Alitalo RN:o 1:88 maalla oleva iso kataja.
* Tammela, Keikkala. Siivola RN:o 4:2 maalla oleva vanha niinipuu.
* Tammela, Lunkaa. Heinävaho RN:o 8:2 maalla oleva koivuristeymä.
* Tammela, Porras. Rekola RN:o 1:33 maalla olevat kaksi vanhaa kuusta.
* Tammela, Torajärvi. Torajärvi RN:o 1:12 maalla olevat kuusi niinipuuta ja kaksi koiranheisipuuta.
* Tammela, Kytö. Kytösalo 4:12 maalla oleva puumainen kataja.
* Tammela, Letku. Pakola RN:o 5:7 maalla oleva lehmusryhmä.
* Tammela, Tammela. Myllylä RN:o 6:6 maalla oleva puumainen kataja ja siirtolohkare.
* Tammela, Sukula. Jaakkola RN:o 9:9 maalla oleva liuskalehtinen harmaaleppä.
* Tammela, Porras. Talonen RN:o 4:19 maalla oleva vanha kuusi "haltijakuusi".
* Tammela, Teuro. Salmensalo RN:o 2:24 maalla oleva suuri kuusi.
* Tammela, Torro. Yli-Rekola RN:o 5:39 maalla oleva suuri mänty.
* Tammela, Hykkilä. Alitalo RN:o 4:24 maalla oleva vanha mänty.
* Tammela, Kaukjärvi. Hoppula RN:o 9:1 maalla oleva lyhytoksainen kuusi.
* Tammela, Liesjärvi. Koivikko RN:O 10:20 malla oleva niinipuuryhmä.
* Tammela, Letku. Haapamäki RN:o 3:17 maalla oleva pylväsmäinen kataja.
* Tammela, Kytö. Perämetsä RN:o 2:19 malla oleva pirttikuusi.
* Tammela, Torro. Yli-Pomppu RN:o 4:45 maalla oleva suuri mänty.
* Tammela, Torro. Niittylä RN:o 4:16 maalla oleva mukuramänty.
* Tammela, Hykkilä. Jussila RN:o 1:72 maalla oleva kuusimuunnos.
* Tammela, Kallio. Kolmikas RN:o 3:18 maalla oleva mukurakuusi.
* Tammela, Susikas. Perttula RN:o 1:62 maalla oleva haapa.
* Tammela, Häiviä. Vanhatalo RN:o 1:35 malla oleva pylväskataja.
* Tammela, Torro. Karsto RN:o 4:22 maalla oleva liuskalehtinen harmaaleppä.
* Tammela, Susikas. Liinaharja RN:o 2:29 maalla oleva koiranheisipuu.
* Tammela, Hykkilä. Sipilä RN:o 3:34 maalla oleva vuorijalava.
* Tammela, Tammela. Sillanpää RN:o 7:17 maalla oleva tuulenpesämänty.
* Tammela, Kallio. Jaakkola RN:o 2:48 maalla oleva kuusimuunnos.
* Tammela, Sukula. Tolppa RN:o 2:30 maalla oleva kultakuusi.
* Tammela, Kankainen. Sieranen RN:o 1:74 maalla olevat sikermäkuusi ja visakoivu.
* Tammela, Porras. Talonen RN:o 4:45 maalla olevat kaksi mäntypuuryhmää.
* Tammela, Hevoniemi. Alhomäki RN:o 3:182 maalla oleva pylväskataja.
* Tammela, Teuro. Ylä-Heikkari RN:o 4:21 maalla oleva tapionpöytäkuusi.
* Tammela, Liesjärvi. Harju RN:o 1:33 maalla olevat kaksi vuorijalavaa.
* Tammela, Patamo. Laurila RN:o 2:1 maalla oleva iso pihakoivu.
* Tammela, Susikas. Lehtola RN:o 3:7 maalla oleva siirtolohkare, ns. kauppiaan kivi.
* Urjala, Kinola. Ilola RN:o 2:55 maalla oleva "Ilolan Mänty". Rauhoitettu 31.7.1947, LH:een vanhin luonnomuistomerkki
* Urjala, Salmi. Kolu RN:o 4:61 maalla oleva pähkinäpensaslehto (0.5 ha).
* Urjala Salmi. Pähkinämäki RN:o 4:15 maalla olevat kaksi pähkinäpensasryhmää.
* Urjala, Ikaala. Isotalo RN:o 1:66 maalla oleva kuusi.
* Urjala Nuutajärvi. Metsätila I RN:o 1:7 maalla oleva vanha lehmus
* Urjala, Hakolahti. Hiukkamäki RN:o 1:23 maalla oleva pähkinäpensas.
* Urjala, Hakolahti. Isotalo RN:o 1:45 maalla oleva iso kuusi.
* Urjala, Hakolahti. Kytölä RN:o 1:22 maalla oleva käärmekuusi.
* Urjala, Nuutajärvi. Valajärven kartano RN:o 1:2 maalla olevat mänty sekä järvessä kapealehtisen osmankäämikasvusto.
* Urjala, Annula. Käpynen RN:o 2:11 maalla oleva kuusi.
* Urjala, Huhti. Ylösmäki RN:o 1:16 maalla oleva vanha mänty.
* Urjala, Nuutajärvi. Raikko RN:o 1:6 maalla olevat kolme ryhmää niinipuita.
* Urjala, Nuutajärvi. Raikko RN:o 1:6 maalla olevat kuusi ja mänty.
* Urjala, Nuutajärvi. Raikko RN:o 1:6 maalla olevat kolme mukurakuusta.
* Urjala, Nuutajärvi. Viitasaari RN:o 1:95 maalla olevat seitsemän niinipuuta.
* Urjala, Kinola. Kylänpää RN:o 2:30 maalla oleva kookas raita.
* Urjala, Kinola. Suvikrouvi RN:o 2:20 maalla olevat kaksi katajaa ja kaksihaarainen visakoivu.
* Urjala, Urjala. Järvenpää RN:o 10:42 maalla oleva siirtolohkare jäkälineen.
* Urjala, Puolimatka. Mäntylä I RN:o 3:92 maalla oleva mänty
* Urjala. Urjala. Kangasaho RN:o 5:68 maalla oleva siirtolohkare (sormikivi).
* Urjala, Kehro. Pikku-Hutko RN:o 1:45 maalla oleva kultakuusi.
* Urjala, Kehro. Hölli RN:o 2:30 maalla oleva kataja.
* Urjala, Kehro. Etukotsalo RN:o 3:135 maalla oleva pihakuusi.
* Urjala, Nuutajärvi. Tauno Raikon maalla olevat surukuusi ja kataja
* Ypäjä,  Myllykylä 1:134 Ypäjänkylä: yhteenkasvaneet 2 mäntyä ja 1 kuusi
* Ypäjä, Heinäsmäki 1:89 Kartano: pylväskuusi
* Ypäjä, Anttila 2:2 Palikkala: riippakuusi
* Ypäjä, Niittylä 4:21 Palikkala: rapautumiskuoppainen kallio 84 m2
* Ypäjä, Jaakkola 4:37 Perttula: riippuvaoksainen mänty
* Ypäjä, Leppälä 1:170 Kartano: tuulenpesäkuusi

5. Natura 2000 –verkosto

Euroopan unionin tavoitteena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden väheneminen alueellaan. Tästä syystä yhteisön luonnonsuojelulle tärkeistä alueista perustetaan Natura 2000 -verkosto.
Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkosto Suomessa koostuu:
1) lintudirektiivin perusteella Euroopan yhteisön komissiolle ilmoitetuista linnustonsuojelualueista ja
2) alueista, jotka komissio tai neuvosto luontodirektiivin perusteella on hyväksynyt yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi.
Suomen Natura 2000 –verkostoehdotus koostuu pääosin olemassa olevista luonnonsuojelualueista ja suojeluohjelmien alueista. Verkostoon ei ole ehdotettu alueita, joilla on pelkästään kansallista merkitystä.  
Natura 2000 -verkosto turvaa luontodirektiivissä määriteltyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjä. Tällaisia luontotyyppejä on Euroopassa noin 200 ja lajeja noin 700.
Jokainen jäsenmaa laatii kansallisen luettelon luontodirektiivin mukaisista Natura-alueistaan (SCI-alueet). EU:n komissio arvioi jäsenmaan luettelon yhteistyössä Euroopan ympäristökeskuksen luontokeskuksen ja jäsenmaiden kanssa. Arviointi suoritetaan kullekin luonnonmaantieteelliselle vyöhykkeelle erikseen. Pääosa Suomen alueista kuuluu boreaaliseen vyöhykkeeseen.
Lopullisen päätöksen Natura 2000 -verkostosta tekee EU:n komissio. Komissio on tehnyt nämä lopulliset valinnat kuuden luonnonmaantieteellisen vyöhykkeen osalta, muun muassa  boreaalisesta vyöhykkeestä vuonna 2005.
Niitä alueita, jotka on otettu verkostoon luontodirektiivin perusteella, kutsutaan erityisten suojelutoimien alueiksi (SAC-alueet). Lisäksi verkostoon kuuluu lintudirektiivin mukaisia erityisiä suojelualueita (SPA-alueet), jotka jäsenmaat ovat itse valinneet ja ilmoittaneet EU-komissiolle.

Lounais-Hämeen Natura 2000 -verkostoon kuuluvat alueet:
Natura-koodi Kohde Pinta-ala Kohteet suojelustatus ja piirteet
SCI=kansallisen luettelon luontodirektiivin mukainen kohde,
SAC=erityisen suojelutoimien alue (luontodirektiivi)

* FI0200010 Hyyppärän harjualue (Kiikala, Somero, Suomusjärvi, Nummi-Pusula) 2468 ha SCI, harjualue
* FI0200102 Rekijokilaakso (Kiikala, Kuusjoki, Pertteli, Somero) 1209 ha SCI, niityt, lehdot
* FI0200016 Eksyssuo (Mellilä, Loimaa, Koski, Somero, Ypäjä) 497 ha SCI
* FI0327003 Maakylän-Räyskälän alue (Loppi, Tammela) 5861 ha SCI, harjualue, keidassuo
* FI0200095 Rekssuo (Somero) 411 ha SCI, keidassuo
* FI0200132 Somerniemen metsä (Somero) 16 ha SCI, kuusivaltainen vanha metsä
* FI0344001 Liesjärvi (Tammela, Somero, Nummi-Pusula) 1790-1803 SCI, vanha metsä
* FI0344002 Torronsuo (Tammela) 3093 SCI ja SPA, keidassuo
* FI0344003 Kaukolanharju (Tammela) 185 SCI, harjualue, lehto, suo
* FI0344006 Pehkijärvi (Tammela) 136 SPA, kosteikko, vaihettumissuo
* FI0344005 Joensuunlahti-Venesillanlahti (Tammela) 237 SPA, kosteikko, vaihettumissuo
* FI0344007 Saloistenjärvi-Kyynäräjärvi (Tammela) 525 SCI, järvi, suo
* FI0344008 Tervalamminsuo (Tammela, Karkkila) 254,9 SCI, räme
* FI9348002 Kaakkosuo-Kivijärvi (Urjala) 655 Suo, sisävesien alue
* FI0357002 Ypäjän hevoslaitumet 63 Perinneympäristö
* FI0315003 Uurtaanjärvi (Kalvola, Urjala) 115 SPA, järvi
* FI0302001 Koijärvi (Forssa) 242 SCI ja SPA, puustoinen suo, vanha metsä

6. Suojeluohjelmat

Suomen suojelualueiden verkostoon kuuluvat säädöksillä jo perustettujen alueiden lisäksi myös luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvat, vielä perustamattomat alueet. Näitä valtioneuvoston periaatepäätöksellä suojeltavaksi varattuja alueita hankitaan valtiolle ostamalla ja maata vaihtamalla tai perustamalla luonnonsuojelualue yksityismaalle. Suojeluohjelma-alueista muodostetaan ympäristöministeriön valmistelemalla lailla tai asetuksella luonnonsuojelualueita.
Suojeluohjelma-alueet sisältyvät Lounais-Hämeessä lähes poikkeuksetta Natura 2000 –verkostoon. Suojeluohjelmat ovat tavallaan jo täyttäneet tehtävänsä, sillä esimerkiksi Lounais-Hämeessä suurin osa suojeluohjelmiin kuuluvista alueista on suojeltu. Parhaiten suojeltuja alueita ovat soiden, rantojen ja vanhojen metsien suojeluohjelmien alueet, mutta kaikki lintuvesien suojeluohjelmaan kuuluvat alueet eivät ole vielä virallisina suojelualueina.

6.1 Soidensuojeluohjelma
Lounais-Hämeen soidensuojeluohjelman kohteet ovat Ypäjän ym. Eksyssuo, Loppi-Tammelan Purinsuo, Tammela- Someron Tartlammensuo, Tammelan Tervalamminsuon aarnialue, Tammelan Vääräojansuo, Urjalan Palkkisuo (eli Kaakkosuon pohjoisosa, ohjelmapinta-ala 110 ha, suojelun toteutusaste 92%), Kylmälkoski-Urjalan  Isosuo (65 ha, 99%).
Someron soidensuojeluohjelmakohteet ovat  Kaskistonkorpi 6 ha,  Huhmassuo 81 ha, Reksuo 391 ha (Somero-Koski Tl.), Johdesuo (Somero-Suomusjärvi) 73 ha.  

6.2 Harjujensuojeluohjelma
Keräkankare Somero 23 ha
Hyyppärä-Kaskistonnummi Kiikala, Somero 1355 ha
Hämeen ja Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella olevat alueet puuttuvat taulukosta.

7. Arvokkaat maisema-alueet

Arvokkaan maisema-alueen kriteereinä on luonnon- tai kulttuurimaiseman kauneus, historialliset ominaispiirteet. Valtakunnallisesti merkittävän maisema-alueen perustamisesta ja tarkoituksesta päättää ympäristöministeriö. Muusta maisema-alueesta päättää alueellinen ympäristökeskus maakunnan liiton esityksestä. Perustamispäätökseen voidaan ottaa maiseman olennaisten piirteiden säilyttämiseksi tarpeellisia määräyksiä. Maisema-aluetta koskevia rakennuslainsäädännön piiriin kuuluvia määräyksiä ei kuitenkaan sovelleta alueella, jolla on voimassa asemakaava, rakennuskaava, rantakaava tai vahvistettu yleiskaava.
Lounais-Hämeessä on kaksi arvokasta maisema-aluetta, Mustiala-Porras-Kaukolanharju Tammelassa sekä Hämeen härkätie.

7.1 Mustiala–Porras–Kaukolanharju
Mustialan–Portaan maisema-alue edustaa harjujen ja vesistöjen luonnehtimaa Tammelan ylänköseudun kulttuurimaisemaa. Parhaimmillaan maisema on Saaren kansanpuiston alueella, missä harjun molemmin puolin avautuu komea, ainutlaatuinen järvimaisema. Saaren kansanpuisto lampineen, harjuselänteineen ja vanhoine kartanomiljöineen muodostaa pienipiirteisen kulttuurihistoriallisesti arvokkaan alueen. Harjujensuojeluohjelmaan kuuluva Kaukolanharju on myös arvokas maisemanähtävyys (ks. tarkemmin Saaren kansanpuiston kuvaus sivuston luontokohde-osiossa). Kaakkoon päin mentäessä Portaan ja Kaukolan kylät viljelymaisemineen on hieno maisemakokonaisuus.

7.2 Hämeen härkätie
Hämeen Härkätieksi kutsuttu entinen Turusta Hämeenlinnaan johtanut valtatie oli aina vuoteen 1961 yksi Suomen tärkeimmistä maanteistä. Härkätien linjaus on edelleen huomattavilta osin ajokelpoisena käytössä paikallis- ja yksityisteinä. Tammelassa tie kiemurtelee ylänköalueen kumpuilevassa ja pääosin metsäisessä moreenimaastossa.

Lähteitä
www.ymparisto.fi -sivustolla on esitetty monista kohteista lisätietoja.
www.lounaisluonto.net -sivustolla kuvataan luontokohteita tarkemmin.

Simo Veistola, Oskari Härmä ja Antero Suoranta