Professori Torild Brander ja luonnonsuojelu Lounais-Hämeessä.

Professori T.Brander.

Torild Brander syntyi perheen kesäpaikassa Kemiössä 1.8.1904. Hänen äitinsä suku (Costiander) kuului Urjalan Nuutajärven kartanon omistajiin. Kouluaikansa Brander vietti Kirkkonummella, ja oli jo tuolloin hyvin kiinnostunut luontoon ja siihen liittyviin asioihin. Ylioppilaaksi hän valmistui vuonna 1923.

Voimakkaasta luontoharrastuksestaan huolimatta hän kuitenkin äitinsä toivomuksesta alkoi opiskella lääketiedettä Helsingissä.

Laillistettu lääkäri hänestä tuli 1933 ja hän suoritti usein erikoisalojen tutkintoja. Hänestä tuli mm. maamme ensimmäinen lapsipsykiatri. Lääketieteellisten julkaisujen määrä oli huomattava (yli 100). Sodan melskeet kuitenkin katkaisivat hänen menestyksellisen lääkärinuransa. Sodassa hän toimi lääkärinä sekä sodan päätyttyä oikeuspsykiatrina Mustasaaressa.

Vuonna 1942 hän peri viidesosan Urjalan Nuutajärven kartanosta. Se oli metsäinen alue Nuutajärveä, Raikon kartano, joka käsitti yli 1.000 ha maata. Sodanjälkeisten asutus- yms. toimien takia Brander päätti keskeyttää lääkärinuransa toistaiseksi ja ruveta tilan isännäksi. Tarkoituksena oli palata Helsinkiin tai muualle (jopa ulkomaisia houkuttelevia työtarjouksia oli tullut) jatkamaan lääkärinuraansa sitten kun kartano saadan toimimaan: Raikon kartanoon raivattiin peltoa, rakennettiin useita rakennuksia, otettiin karjaa, kanoja jne. Samalla Branderille tarjoutui jälleen tilaisuus luonnonharrastukseen, olihan omaa maata riittävästi tutkittavaksi. Raikon alue sattui vielä olemaan lounaishämäläisittäin hyvin erikoinen luonnoltaan. Siellä on mm. vanha kalkkilouhos, joka tekee alueen lehdoista erityisen rehevän. Samoin Raikon alueelta löytyy yli 200 ha:n suuruinen Kaakkosuo, joka on ojittamaton, sekä Pesämäen louhikkoinen kallioalue.

Tutkittavaa riitti ja tuloksena syntyi mm. Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen vuosikirjassa vuosina 1949-52 neliosainen, pitkä kirjoitussarja "Urjalan Kivijärven seudun luonnosta". Kivijärvi on Raikon maiden keskellä oleva 75 ha:n suurinen järvi.

Yhteistyö em. yhdistyksen ja professori Esko Aaltosen kanssa kasvoi, tuloksena oli, että kotiseutuyhdistykseen perustettiin 15.7.1951 luonnonsuojelutoimikunta. Sen toimialueena oli yhdistyksen toimialue eli klassinen Lounais-Häme (Urjala, Ypäjä, Humppila, Jokioinen, Somero, ent. Somerniemi, Tammela, Forssa ja ent. Koijärvi). Tutkittavaa riitti ja Brander palkkasi ja keräsi ympärilleen kymmenpäisen asiantuntijajoukon, joka alkoi järjestelmällisesti tutkia aluetta. Tutkimustuloksia julkaistiin toimikunnan v. 1955 aloittamassa omassa julkaisusarjassa "Lounais-Hämeen Luonto".

Viiden vuoden kuluttua toimikunnasta tuli itsenäinen yhdistys, " Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry". Sen perustajana ja pitkäaikaisena puheenjohtajana (kuolemaansa 1.5.1992 saakka) oli Torild Brander.

Branderin johtavana ajatuksena luonnonsuojelutyössä oli tutkia, valistaa ja suojella. Mitään mitä ei tunnettu (=oltu tutkittu) ei voitu suojella tai siitä tehdä valistustyötä.

Tutkimustöiden edetessä voitiin yhdistyksen puitteissa ryhtyä merkittäviin valistus- ja rauhoitustoimiin. Brander rauhoitti omasta kartanostaan suuria osia (lähes 500 ha) jo 1950-luvulla luonnonsuojelualueeksi. Tarkoituksena oli, että kartano toimisi "ekotilana", jossa voidaan harjoittaa maanviljelystä ja metsänhoitoa, mutta luonnoltaan arvokkaat metsänosat (lehdot, suot) suojeltaisiin kovalta metsänhoidolta. - Ajatusta pidettiin siihen aikaan täysin mielettömänä.

Myös muualla Lounais-Hämeessä yhdistyksen aloitteesta ja avulla perustettiiin kolmisenkymmentä yksityistä luonnonsuojelualuetta ja sekä rauhoitettiin sataviisikymmentä yksittäistä luonnonmuistomerkkiä.

Lounais-Hämeen Luonnossa ja muissa julkaisuissa Torild Branderilla on satoja kirjoituksia, mm. perustavaa laatua olevat selvitykset valkohäntäpeurasta sekä piisamista. Lisäksi hänellä oli tuhansia artikkeleita sanomalehdissä luonnon eri alueilta ja luonnonsuojelusta.

Lääkärin ura siis sai jäädä: Torild Brander ryhtyi päätoimiseksi luonnonsuojelijaksi.

Tutkimustöiden yhteydessä kertyi huomattavia määriä luonnontieteellistä tutkimusaineistoa, kuten hyöteis-, kasvi- ja eläinkokoelmia. Niitä säilytettiin ensin Kotiseutu- ja Museoyhdistykseltä saadussa pienessä toimistotilassa Forssan Teatteritalossa. Sittemmin Brander osti ja lahjoitti yhdistykselle oman osakkeen AsOy Koskenkorvan talosta Vapaudenkadulta. Kokoelmat karttuivat ja toimitotilatkin kävivät ahtaaksi, tutkijat ja yleisökin toki pääsivät niitä katsomaan.

Yhdistyksen arkistoaineistosta selviää, että aivan 1950-luvun alusta asti Branderin ajatuksena oli myös luonnontieteellisen museon perustaminen.

Vähitellen aineistoa kertyi niin paljon, että päätettiin erottaa yleisömuseoksi sopiva osa kokoelmista omaksi kokonaisuudekseen. Forssan kaupungin taloudellisella tuella museo, jonka nimeksi muutettiin Forssan luonnonhistoriallinen Museo, avattiin v. 1968 Kartanonkatu 10:n tiloissa Virastotalon 2. kerroksessa. Tieteelliset hyönteis- ja kasvikokoelmat ja arkisto sekä suureksi paisunut kirjasto jäivät kuitenkin toimistotiloihin Vapaudenkadulle. Siellä ne sijaitsevat vielä nytkin.

Virastotalosta museo muutti Palolaitoksen kautta nykyisiin laajoihin tiloihin Kehräämöalueelle, Kaupunginkirjaston 2. kerrokseen. Brander toimi kuolemaansa saakka myös museon johtajana.

Harvasta ihmisestä yli sata vuotta syntymänsä jälkeen voidaan sanoa, että hän näkyy edelleen, samoin hänen leskensä, kotiseutuneuvos Alli Brander jatkaa yhdistyksen ja museon johdossa. Museossa näkyy Torild Branderin käden jälki. Ja mikä parasta, hänen johtoajatuksensa, suojelu, toteutuu hänen omilla maillaan Raikon kartanossa: Natura 2000-ohjelmaan toteutuu n. 600 ha:n suurinen Kivijärvi-Kaakkosuon alue, Pirttilahden luonnonsuojelualue. Se on yksi arvokkaimpia kohteita Lounais-Hämeessä. Alueen runkona on Branderin jo 1950-luvulla rauhoittamat osat.

Lisätietoja Torild Branderin monipuolisesta elämäntyöstä on esim. Lounais-Hämeen Luonnon numerossa 80/1993.

Antero Suoranta